Uusi Seelanti on extreme-urheilun Mekka. Paikallinen laki vapauttaa elämysfirmat vastuusta jos joku töpeksii ja loukkaa itsensä, joten jenkkityylisiä miljoonaoikeuskäyntejä ei näe murtuneen kynnen takia. Täällä voi tehdä AIVAN kaikkea. Monet extreme-lajit ovat jopa saaneet alkunsa täällä.

Lähdin maanantaina matkaan Stray-yhtiön bussilla. Ostin pohjoissaaren kiertoon oikeuttavan passin. Matka kestää sopivasti tämän viikon, joten ehdin varsin hyvin maanantain lennolle kotiin. Homma toimii niin, että bussikuski toimii samalla oppaana ja varaa meille hostellit ja organisoi kunkin haluamat aktiviteetit. Ilmaisia nähtävyyskierroksia löytyy runsain mitoin ja nyt kolmen päivän jälkeen porukka on alkanut hioutua mukavasti yhteen. Tosin moni on jäänyt jo matkan varrelle viettämään pidempiä aikoja eri paikoissa. Passi on voimassa vuoden, joten millään kiireellä ei välttämättä tarvitse kiertää.

Maanantaina pääsimme muutaman tunnin ajomatkan päästä syrjäiseen pikkukaupunkiin nimeltä Hahei. Paikka tunnetaan mm. vulkaanisesta rannastaan, jossa voi kaivaa itselleen oman pikku lämmitetyn altaan hiekkaan. Vastaavaa ei tiettävästi löydy mistään muualta. Rentoutuminen kuumassa vedessä pienen armeijasta tutun poterolapioinnin jälkeen oli varsin rentouttavaa – aina siihen asti, kun isompi aalto tuli ja pyyhkäisi meidän Kiinan muurit nurin. Illalla kokkailimme porukalla ison grilliaterian oppaamme johdolla ja tutustuimme toisiimme hieman paremmin.

Tiistaina lähdimme matkaan aamukahdeksalta. Suuntana länsirannalta löytyvä Ragnan. Paikka tunnetaan surffauksesta, mutta jätin tälläkin kertaa lautailun väliin. Täytyy kokeilla sitten kun tulen uudestaan. Lähdin itse pienelle patikkaretkelle lähimaastoon. Tunnin jalkamarssin jälkeen pääsin näköalapaikalle ja aloin tajuta kuinka uskomattoman kaunis tämä maa on. Puut blokkasivat maisemaa pikkuisen, joten kuvat eivät ole kovin kummoisia. Kamerani alkaa myös tosissaan vedellä viimeisiään, joten otin vain pari pakollista otosta. Patikkaretken jälkeen hostellin gourmet-kokki valmisti meille kunnon grillimätön, jonka jälkeen pääsin kunnon suomalaiseen saunaan. Kunnon saunoja on harvassa ulkomailla, mutta tämä oli oikein suunniteltu. Kiuaskin oli tuotu suomesta. Näytin australialaiselle Simonille ja ruotsalaiselle Callelle, miten saunotaan. Melbournen kasvatti tippui puolessa välissä ja rakas länsinaapuri haihtui jonnekkin viimeisessä, infernaalisessa löylyputkessa. BWAHAH! Pieskää vaan meitä jääkiekossa, mutta saunomisessa ette pärjää...Sain lempinimen "Viikinki" kyseisen suorituksen jälkeen.

Tällaista täällä on

Keskiviikkona armaat huonekaverini herättivät minut jo varttia ennen lähtöä. Olin minuutin myöhässä ja rangaistukseksi jouduin laulamaan Maamme-laulun bussin mikrofoniin. Myrkyisten aplodien jälkeen suuntasimme kohti Waitomo-luolia.

Luolasto oli mahtava kokemus. En ole luolissa juuri pyörinyt, joten jotain uutta oli jälleen luvassa. Epäinhimillisen ahtaan laskeutumisen jälkeen vietimme 2,5 tuntia maan alla. Näimme tuhansittain kiiltomatoja, annoimme virran kuljettaa meitä kumirenkailla maanalaisessa joessa ja uimme hyytävän kylmässä vedessä koittaen samalla välttää nilkan nyrjähtämistä. Kulku ei todellakaan ollut tasaista. Klaustrofobikoille reissua ei todellakaan voi suositella. Joistain kohdista piti todella ahtautua läpi ja kääntyä kyljelleen, jotta mahtui. Luolaston jälkeen lompsimme takaisin hallille. Paikalliset lehmät saivat varmasti hyvät naurut kun viisitoistahenkinen seurue marssi pellon reunaa kumisaappaissa ja märkäpuvuissa.

Päivän adrenaliinipiikki tuli ainutlaatuisesta Zorb-mäenlaskusta. Ahtauduimme parin aussin kanssa isoon kumiseen palloon ja laskimme mäkeä pyörien villisti pallon sisällä. Naurua ei saanut katkaistua vielä edes suorituksen jälkeen. Aivan uskomattoman hauskaa. Annan kuvien kertoa enemmän.

Rullaati rullaati...

...rullaati rullaa.

Zorbonautit Adam, minä ja Simon laskun jälkeen

Omppu-pomppu-pyppy-hyppy-koikka-loikkanen

Tänään on ollut loistopäivä. Jätin koskenlaskun väliin lähinnä taloudellisista syistä. Sitä voi myös harrastaa joka puolella palloa, joten kerkeän kyllä "raftaamaan" myöhemminkin. Iltapäivällä pääsin vihdoin suorittamaan kauan odottamani Rock&Ropes-radan. 15 metrin korkeuteen vedetyllä köysiradalla saa todella ylittää itsensä. Pääsin paikalle sen verran myöhään, etten kerinnyt tekemään, kuin kolme vaikeinta. Siinä oli kuitenkin tarinaa monen kuvan verran.

Rata 1:

Kiipesin aluksi puhelintolppaa pitkin puomin päälle. Kädet levitettynä ja kieli keskellä suuta va-a-a-a-ro-vas-ti puomin toiseen päähän, jonka jälkeen sama takaperin. Hieman arvelutti hiihtää vauvanaskelilla takaperin 15 metrin korkeuteen viritettyä tolppaa pitkin. Pääsin kuitenkin molemmat osuudet horjahtamatta edes sen kummemmin. Suorituksen jälkeen laskeuduin valjaiden kanssa alas.

Huipulla tuulee

Kieli keskellä suuta

Rata 2:

Ehdottomasti kaikkein hermoja raastavin suoritus. Kiipesin jälleen kerran puhelintolppaa pitkin ylös. Tällä kertaa kuitenkin tolpan nokkaan. Nousu hieman huojuvan tolpan päälle ei todellakaan ollut helppo, vaikken kärsikään korkeanpaikankammosta. Tämän jälkeen laskin kolmeen kovaan ääneen ja hyppäsin parin metrin päässä roikkuvaan trapetsiin. Vähän vaikea kuvailla mitä päässä liikkui, kun tiesi olevansa 15 metrin korkeudessa ja seuraavaksi pitäisi hypätä trapetsiin kiinni. En kuitenkaan perääntynyt. Keskityin suoritukseen ja hyvinhän se meni. Vanhin kyseisen tempun suorittanut on 76-vuotias skottirouva, joten pakkohan se oli tehdä

Ylös ja ylös ja ylös

1-2-3-HOP!

Rata 3: Giant Swing (Jättikeinu)

"Noniin, meet tuohon reunalle seisomaan jalat yhdessä, otat tuosta köydestä kiinni ja kun minä lasken kolmeen hyppäät puoli metriä oikealle, ok?"
"Ju"
"1-2-3! Hyppää!"
"JAAAAAAAAHUUUUUUUUUUUUUUUUU!!!" (sun muuta apinamaista kirkumista)

Aivan MIELETÖN adrenaliinipiikki. Skottimiekkonen, joka oli juuri suorittanut radan sai loistavan videon meikäläisen kirkumisesta. Videotodisteita löytyy myös trapetsitaiteilusta. Tätä voi suositella aivan kaikille. Korkeanpaikankammo lähtee varmasti.

Ja taas kiivetään, tällä kertaa keinutasanteelle

Ilta on kulunut huomiseen valmistautuessa. Huomenna nimittäin lähtee Fuji – osa 2. 10 tunnin patikka/kiipeilyreissun huippuna on Taru Sormusten Herrasta tutun mt. Doomin huippu. (Se tuomiovuori, minkä vieressä se paha silmä Sauron kykki). Eli jos minusta ei vähään aikaa kuulu, Klonkku on varmaan tyrkännyt minut laavajärveen.