Saa onnitella, kiivettiin sitten Fujille :) En ole vähään aikaan kirjoitellut johtuen heikonlaisista nettiyhteyksistä Kawacughiko-järven hotellilla. Tätä kirjoittaessa olemme jo palanneet takaisin Tokioon.

Valmistelut:

Sain idean Fujille kiipeämisestä lentokoneessa. Lennon loppupuolella näytettiin videopätkä, jossa joku saksalainen extreme-ekspertti laski maastopyörällä Fujin rinteen alas. Katselin vähän maisemia siitä ja totesin, että tuonnehan voisi vaikka kiivetä.

Tuonne olisi tarkotus kiivetä

Saavuimme Fujia ympäröivään viiden järven laaksoon tiistaina ja löysimme mitä mainioimman hotellin. 28€/yö oli kohtalaisen raskas isku budjetille, mutta sen maksoi mielellään siitä ympäristöstä ja palvelusta. Meillä oli iso huone, jääkaapit ja muut ja iltaisin sai rentoutua japanilaisissa kylvyissä sisällä ja ulkona.

Sää ei todellakaan suosinut meitä alkuun. Vettä tuli taivaan täydeltä koko illan ja yön, emmekä edes nähneet koko vuorta (vaikka asuimme sen juurella). Ehdimme jo pelätä, että emme edes näe kolmen päivän aikana kyseistä nyppylää, vaikka tarkoitus oli kiivetä sen huipullle. Japanilaiset kylvyt onneksi nostattivat mielialaa.

Seuraavana aamuna veden tulo jatkui. Lähdimme siitä huolimatta kaupungin keskustaan ihmettelemään, mitä tehtäisiin. Aamupalan jälkeen pilviverho alkoi rakoilla ja ennen pitkää taivas oli täysin sininen. Kävimme turisti-infossa kysymässä torstain säätilaa ja saimme tietää, että auringon pitäisi paistaa koko päivän. Päätimme yhteistuumin, että "huomenna kiivetään".

Keskiviikkoa oli kuitenkin vielä jäljellä, joten kävelimme läheiseen huvipuistoon. Japanilaisilla on hieman eri kulttuuri huvipuistojen kanssa. Vaikka alue oli puolet pienempi kuin Linnanmäki, sinne oli silti ahdettu kolme huippuluokan vuoristorataa. Yksi niistä oli maailman korkein, toinen ampui höyrykatapultilla vaunulle 172km/h alkuvauhdit kolmannen ollessa kiinni turistikauden loppumisen vuoksi. Ehkä kaikkein eksoottisin oli kuitenkin paikallinen tukkijoki. 100 ränkylän (0,77€) hintaan olisi saanut ostaa sadetakin, mutta me emme moisiin turhuuksiin tuhlanneet rahaa. Saimmekin melkoiset aplodit paikallisilta noustessamme litimärkinä vaunusta. Illalla shoppailimme vielä kaikkea tarpeellista. Pipo, hanskat, takki ja eväät mukana talsimme takaisin hotelliin.

Nousu:

0600 Herätys, eväiden teko, varusteiden tarkistus & muu säätäminen.

0749 Bussilla keskustaan aamupalalle.

0940 Bussilla viidennelle asemalle.

2305m korkeuteen on rakennettu (lähinnä ahdistusta herättävä) turistikeskus, missä useimmat yöpyvät ennen kiipeämistä. Virallinen kiipeilykausi on 1.7.-31.8. joten porukkaa ei ollut paljoa. Fuji on 3776m korkea, joten kiivettävää riitti kuitenkin n. 1400m.

1040 Liikkeellelähtö

Seurueeseemme liittyi lähtiessä Jason, kanadalainen meteor...metero...meteorologi. Sinänsä hyvä, sillä hänellä oli hieman enemmän kokemusta erilaisista vuorista. Fuji olisi tosin korkein vuori mihin hän on ikinä kiivennyt. Ilkkakin on vaellellut pyreneillä ja alpeilla. Itselleni suurin suoritus on tainnut olla Hirvensalon laskettelukeskus - sekin hissillä. Suosituin kiipeämisreitti on jaettu 8 eri asemaan. Ykkösasema on Fujin juuren tienoilla 8:n ollessa jossain 3400m korkeudessa. Jokaisella asemalla on yöpymismahdollisuus turistikaudella.

1102 6. asema, 2500m

Ensimmäinen taival on erittäin kevyt. Kartan mukaan siihen pitäisi kuitenkin kulua lähes tunti. Meiltä meni reilu 20min, ollaan siis hyvin aikataulussa. Ilma ei ole vielä kovin ohutta, joten fiilis on kaikilla hyvä. Olimme tuolloin vielä pilven sisällä. Pidimme lyhyen tauon ja jatkoimme matkaa.

 

1140 7. asema, 2800m

Pääsimme pilven yläpuolelle, missä pieni tuulenpuuska yllätti meidät. Päästyämme lähemmäs kohti 7. asemaa tuuli kuitenkin tyyntyi lähes kokonaan ja kiipeämistä oli paras jatkaa t-paidalla. Pidimme jälleen pidemmän tauon ennen vaikeinta osuutta. Kartan mukaan 8. asemalle pitäisi kestää 3 tuntia. Ilma alkoi olla melko ohutta. Sen huomasi poikkeuksellisen nopeana hengästymisenä.

7. aseman jälkeen päästiin pilvien yläpuolelle

1330 8.asema, 3400m

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Vaikein osuus on takana, mutta ei kahdeksanneltakaan asemalta ole mitään hissiä huipulle. Kaikkialla on uskomattoman hiljaista. Lämpötila on edelleen 10 asteen tuntumassa. Kunnon evästauon jälkeen matka jatkuu edelleen t-paidalla.

Korkeutta yli 3 kilometriä ja varustuksena edelleen T-paita

1400 8,5. asema, 3600m

Loppu häämöttää. Ilma on melkoisen ohutta. Minulla on jostain syystä ollut koko päivän yllättävän hyvä fiilis. Pidämme viimeisen yhteisen tauon, jonka jälkeen sanoin muille, että "nähdään huipulla". Minulla oli ollut siihen asti yllättävän hyvä fiilis koko päivän. Ilkkaa hidasti lievät hengitysongelmat ja Jasonilla oli kolme kertaa enemmän tavaraa, kuin minulla. Halusin repäistä viimeisen etapin kunnon raivolla.

 

1440 HUIPULLA!

 

Aivan mieletön fiilis! Olen kiivennyt Japanin korkeimman vuoren huipulle viidenneltä asemalta – neljässä tunnissa. Kukaan ei tosin ollut paikalla näkemässä tuuletuksiani. Siitä onkin aikaa, kun on päässyt ylittämään itsensä fyysisesti tällä tavalla. Edelliset suoritukset löytyy jostain RUK-ajoilta. Ehdin ihastella kraateria ja maisemia ihan hyvän aikaa ennen kuin Ilkka ja Jason pääsivät hekin huipulle. Pidimme ansaitun tauon ja aloimme henkisesti valmistautua laskeutumista varten. Jasonin alkuperäinen suunnitelma oli yöpyä huipulla ja ihmetellä auringonnousua seuraavana aamuna (siksi hänellä olikin niin paljon tavaraa mukana). Kerrottuamme omista suunnitelmista (löhöilyä japanilaisissa kylvyissä Sake-pullon kera) Jasonin mieli muuttui ja hän liittyi seuraamme myös laskeutumisen ajaksi. Kraaterin kiertämiseen menisi tunnin verran. Päätimme jättää sen väliin – emme missään nimessä halunneet myöhästyä japanilaisilta kylvyiltä.

Fujin Valloittajat!

Jason (vas.) ja Ilkka patsastelevat reunalla.

Kraateri on todella vaikuttava näky. Pohjalla olisi tehnyt mieli käydä...

Laskeutuminen:

Lasku tapahtui nousureitin vierellä kulkevaa hiekkauraa pitkin. Huipulle asti pääsee lumikissalla, joten uraa oli ihan hyvä tulla alas. Tässä kohtaa typerähkö repimiseni kiipeämisen aikana alkoi kostautua jalkojeni täristessä jokaisella tauolla, jonka pidimme. Muilla taas ei tuntunut olevan juuri mitään ongelmia. Noo – pohjalaisella asenteella ollaan liikkeellä...:) Saavutimme 6. aseman parissa tunnissa. Siitä suuntasimme vanhalle pyhiinvaelluspolulle. Viimeiset bussit 5. asemalta olivat lähteneet tunteja aikaisemmin, joten suunnittelimme jo eilen kävelevämme koko matkan alas.

 

Reitin alkupäätä oli vaikea löytää. Löysin kuitenkin 6. aseman läheltä pari asuttua hökkeliä ja kyselin tietä. Kumpikaan tien neuvojista ei ollut mitenkään innoissaan suunnitelmistamme kävellä pimeässä reittiä alas. Toinen vielä varmisti, että minulla oli taskulamppu.

Pääsimme metsän keskelle laskeutumaan hyvin merkittyä reittiä pitkin. Pimeä laskeutui hyvin pian ja sytytin otsalamppuni valaisemaan tietä. Olin ottanut sen mukaan "kaiken varalta" ja hyvä niin. Jasonilla oli ilmeisesti myös jonkin sortin taskulamppu, mutta olin silti tyytyväinen ratkaisuuni. Vaellusreitti kesti huomattavasti arvoitua pidempään. Metsä oli vaikeakulkuinen pimeässä ja käveltävää riitti kuitenkin n. 15km Pidimme joka toisella asemalla tauot ja Jason sai kuunnella "Silloin, kun minä oli armeijassa..."-juttuja kyllästymiseen saakka.

 

Ensimmäiseltä asemalta oli vielä vajaa 10km matkaa jäljellä. Vaellusreitti oli takana, eli pahin osuus oli ohi. Tästä eteenpäin kävelisimme asfalttitietä. Meillä oli kuitenkin kaksi ongelmaa. Ensinnäkin jalat alkoivat olla todella kipeät. Laskeutumista oli reilusti yli 2km takana ja se alkoi todella tuntua pahalta. Kiivetessä vaikeusaste on hengästymisessä, sekä psyykkauksessa. Laskeutuessa ei oikeastaan ole muuta ongelmaa, kuin se mieletön rasitus, mikä jalkoihin kohdistuu. Tästä eteenpänin taival olisi kuitenkin lähes tasaista.

Toiseksi vesivaramme alkoivat uhkaavasti loppua. Mitään nääntymisen vaaraa ei kuitenkaan ollut. Ilma oli sumusta kostea ja 10km kävelee kyllä ilman vettäkin. Puolessa välissä matkaa koimme kuitenkin suurimman hallelujaa-efektin tähän mennessä. Japanissa on miljoonia juoma-automaatteja. Niistä kaksi oli asetettu reittimme varrelle jonkun turistihökkelin viereen. Majapaikan tarkoitus oli ilmeisesti toimia jonain pienehkönä eläintarhana. Kiipeilykauden ulkopuolella se oli kuitenkin kiinni. Juoma-automaatit oli kuitenkin toiminnassa.

Nestetankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa. Tiesimme päätyvämme kolmen vartin kuluessa takaisin sivistyksen pariin. Alkuperäisenä suunnitelmana oli ollut kävellä vielä toiset 15km takaisin hotellille, mutta kello alkoi olla sen verran, että kuumat kylvyt jäisivät haaveeksi. Tilasimme aikanaan taksin ja saavuimme vihdoin ja viimein takaisin majapaikkaan. Ja oi sitä rentoutumisen tunnetta, kun pääsimme kylpyyn! 50 asteinen vesi todellakin teki tehtävänsä. Kylvyn jälkeen liikkuminen alkoi muistuttaa taas enemmän ihmisen, kuin pingviinin kävelyä. Ilta venyi aamun pikkutunneille juhlistaessamme Fujin valloitusta japanilaisen Saken kera.

 

Kerrankos sitä vuorelle kiipeää...