Pahoittelut kuvien nihkeästä määrästä. Kamera ei vaan sattunut mukaan melkein  kertaakaan, vaikka kuvattavaa olisi piisannut...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

2,5kk mittainen rötväysosuus alkoi Rottnest Islandilla. "Rotto" on muutaman kilometrin päässä Perthin rannalta, joten laivamatka ei kauaa kestänyt. Saari tunnetaan ainutlaatuisesta eläinkunnastaan ja ekoturismista. Saarella asustaa ainutlaatuinen marsun, rotan ja kengurun risteytys: Quokka. Näitä elukoita ei löydy siis MISTÄÄN muualta. Ei edes muualta Australiasta. Yksityisautoilu on myös kielletty, joten kulkeminen rajoittuu pyöräilyyn, kävelyyn ja bussikuljetuksiin.

 

Laivan rantauduttua aloin kiroamaan tiukahkoa aikatauluani. Jos aikaa olisi enemmän, olisin varmasti jäänyt kuukaudeksi tuonne. Luonnonkaunis maisema yhdistettynä rentoon ilmapiiriin iski todella kovaa alusta lähtien. Saari on erityisesti aussien lomakohde, joten saksaakaan ei tarvinnut kuunnella joka kerta, kun istui ravintolassa pöydän ääreen.

 

Perth joelta kuvattuna

 

Ensimmäinen päivä kului vuokrapolkupyörän kanssa sählätessä (ensin puuttui lukon avain, sitten kypärä). Illalla lähdin ehkä elämäni parhaalle iltalenkille. Kirmasin auringon laskiessa saaren itäistä rantaa ja kuuntelin, kun aallot iskivät kallioihin. Aloin hiljalleen tajuta, että olen ainakin toistaiseksi lopettanut työt ja keskittyisin tästä lähtien seikkailuun.

 

Loppuilta kului muiden hostellivieraiden kanssa istuskellessa. Paikalle oli eksynyt pari paikallista kaivostyöläistä sekä kanadalainen tyttökolmikko, jotka olivat juuri saapuneet Ozzilaan. Painuimme pehkuihin joskus puolen yön aikoihin.

 

Quokka. Söpö pikku otus.

 

Maanantai alkoi aamiaisella Chrisin ja Graigin kanssa (tämä kaivosparivaljakko). Paikallisen pekoni-muna-nakki-salaatti-paistettu_tomaatti – herkun jälkeen varasimme paikan snorklausveneestä. Parin tunnin mittainen snorkkelisessio ei maksanut edes 30 dollaria, joten lähdin ihan mielelläni tutkimaan vesien syvyyksiä. Suorituksena mainittakoon, että vedin ensimmäistä kertaa märkäpuvun päälleni. Aiheutin myös yleistä hilpeyttä 30 hengen veneporukassa, kun kysyin sukellusmestarilta ennen veteen hyppäämistä: "Niin muuten, eihän tuolla mitään merihirviöitä, krokotiilejä tai ihmissyöjämustekaloja oo?"

 

Tiistaina toteutin visioni uudenkarhean riippumattoni koeajosta. Chris ja Graig lähtivät toistamiseen snorklaamaan. Itse tyydyin olemaan yhtä universumin kanssa riippumatossani. Löysin hyvän paikan rannan tuntumasta. Pienen virittelyn ja muutaman umpisolmun jälkeen sain homman rullaamaan ja pari tuntia vierähti mukavasti.

 

Iltapäivällä alkoi sataa. Se ei juuri haitannut, sillä illalla oli luvassa suuri trivia-ilta meidän hostellissa. Meininki oli hieman eri, kuin taannoin Sydneyssä. Sydneyn Scary Canaryssä jaeltiin olutkannuja hyvistä vastauksista ja pääpottina oli mm. 50 dollarin baaripiikki. Rottnestin vastaavassa olin vissiin ainoa iältään 15-40. Muut oli yli tai alle. Liittouduin viiden 50-60-vuotiaan rouvashenkilön kanssa. Varsin mukava ja erilainen ilta. Yksi joukkuetovereistani yritti myös naittaa tytärtään minulle. Oli kuulemma tulossa saarelle parin päivän sisällä. Jouduin kieltäytymään - olinhan lähdössä jo seuraavana päivänä. Sijoituimme lopulta neljänneksi 15 joukkueen kisassa, joten suoritus ei ollut ollenkaan huono.

 

Keskiviikkoaamuna heräsin seitsemältä. Myös alapuolellani nukkuva herrasmies heräsi samoihin aikoihin. Onnistuin nimittäin tokkurassa pudottamaan vielä piippaavan kännykkäni sängyn päädyn ja patjan välistä hänen tyynylleen. Laiva lähti klo 8:15, joten kiirettä piti pakkaamisen kanssa. Rottnest Island jätti hyvän mielen. Sinne tulisi varmasti ikävä seuraavan kahden päivän junamatkan aikana.