Reissun toistaiseksi onnistunein päivä takana.

Oltiin siis sen verran onnekkaita, että satuttiin Tokioon ison sumopainiturnauksen aikaan. Turnauksia ei ole vuodessa kuin kuusi, joista kolme painitaan Tokiossa ja loput ympäri Japanin maata.

Sumopaini jakautuu karkeasti kolmeen sarjaan - kahteen ammattilaissarjaan (Makuuchi ja Juryo), sekä amatöörisarjaan, joiden osallistujia ei ole edes laitettu vielä nokkimisjärjestykseen. Hallitseva mestari Asasyoryu on vieläpä saanut arvonimen "Yokozuna" saavutuksissaan sumopainiareenoilla. Kyseessä on hieman uimamaisteria merkittävämpi arvonimi. Viimeisen kuudensadan vuoden aikana Yokozuna-arvonimiä on myönnetty vain reilu 60. Oma sankarimme oli kuitenkin Bulgariassa syntynyt Kotoochu (204cm, 143kg), joka jätti normaalin painijan uran, kun raskaan sarjan yläpainorajaksi asetettiin 120kg. Ja tottahan oman mantereen miestä pitää kannustaa. Hän on kuitenkin ainoa eurooppalainen, joka on koskaan noussut sumo-rankingissä viiden parhaan joukkoon.

Tällaisen, kun laittaa kantakapakan ovelle seisomaan, ei alaikäiset ala ryppyilemään jos isoveljen ajokortti ei kelpaakaan...

n. 13€ lippu oikeutti varsin tyydyttävään paikkaan rivillä 14. Paikallinen paikoitusjärjestelmä oli varsin erilainen Elysée Arenan vastaavaan verrattuna. Penkkirivien sijaan alakatsomo oli jaettu neljän hengen neliön muotoisiin looseihin. Näistä löytyi istumatyynyt ja teekupit kaikille. Varsin mukava ratkaisu. Turnauspäivä kesti kuitenkin aina aamukahdeksasta iltakuuteen. Kova muovipenkki alkaisi jossain kohtaa varmasti ahdistaa.

Saavuimme pelikentille puolilta päivin. Katsomo oli melko tyhjillään - olihan kyseessä vielä kevyen sarjan ottelut. Systeemi tuli kuitenkin tutuksi. Turnauksen ajan järjestävä taho tarjosi Chankoa(*) 200 Ränkylän(**) hintaan. Ruoka oli varsin hyvää ja hintaa tuli reilun Euron verran. Hyvää palvelua siis.

Illan isäntä Asasyoriu (keskellä) lepyttää jumalia aloitusseremonian aluksi

Lounaan jälkeen kävimme areenan ulkopuolella tutustumassa paikalliseen kaupunginosaan. Palasimme vähän ennen neljää - juuri sopivasti raskaan sarjan aloitusseremoniaan. Sumopaini sisältää perinteitä enemmän kuin Suomen armeijan pioneerien päiväkäsky, joten nähtävää ja ihmeteltävää riitti jo ennen varsinaisten painiotteluiden alkamista. Infopiste lainasi ystävällisesti meille radiot, joista kuuntelimme...hmmm...tyydyttävän asiantuntevaa Lontoonkielistä selostusta.

Makuuchi-sarjan läntisen konferenssin painijat koolla.

Seremonioiden jälkeen raskas sarja (Makuuchi) pyörähti käyntiin. Alkupään otteluista sai hyvää lämpöä viimeistä kahta ottelua varten, jotka olisivat päivän tärkeimmät. Aikaeroväsymys meinasi ottaa allekirjoittaneesta voiton, mutta pysyin, kuin pysyinkin hereillä. Vihdoin ja viimein tuli kahden viimeisen ottelun aika. Toiseksi viimeisessä sankarimme Kotoochu (sarjassamme jääkaappipakastin-yhdistelmä) kohtasi Iwakiyaman (sarjassamme L-Ä-S-K-I) ja otti suvereenin voiton nostamalla tämän yli 160kg järkäleen näppärästi ilmaan. Hihhei! Toinen kotivoitto tuli, kun hallitseva mestari näytti kaapin paikan Tochiazumaa vastaan. Järjettömän vääntämisen jälkeen Tochiazuma löysi kuin löysikin itsensä selältään lattialta. Viimeisen ottelun jälkeen saimme vielä nauttia hallitsevan mestarin suorittamasta perinteisestä miekkatanssista.

Sankarimme Kotoochu valmistautuu rökittämään vastustajansa. Alkutuijotus ja keskittyminen saattoi kestää minuutteja.

Illalliseksi söimme riisiä ja jotain-lihaa-josta-en-edes-halua-tietää-mistä-eläimestä-se-oli-peräisin. Järkyttävää kuraa. No, osaapa tästälähin välttää.

* Chanko = Sumopainijoiden suosima keitto, johon on sekoitettu erilaisia lihaklimppejä ja kasviksia. Ainut ainesosa, jonka tunnistimme oli sipuli.
** Ränkylä = Mikä tahansa ulkomainen valuutta, muu kuin Euro. (Esim. Japanin Ränkylä, Australian Ränkylä, Intian Ränkylä)