Olen kotona. Palannut tänne pohjantähden alle. Ja täällä on kylmä.

Viimeiset päivät Uudessa Seelannissa vietin Wellingtonissa ja Aucklandissa. Lauantai-iltana Wellingtonissa oli pari-kolme tuntia vapaa-aikaa ennen erään matkakumppanin synttärijuhlia joten lähdin itsekseni oluelle kulmakuppilaan. Yhtäkkiä alkoi puskea flashbackejä viimeisen puolen vuoden ajalta.

Aloin mietteissäni elää uudestaan menneitä hetkiä. Japanin hostellin varausta netin kautta Ilkan luona, Fujin huipun saavuttaminen, pokerivoitto jouluaattona, Kalgoorlien saluuna yms. yms. Näytin varmaan poissaolevalta mietteissäni. "Ei prkl, tää on ihan oikeasti reissun toiseksi viimeinen päivä..." Loppuilta meni lujaa. Porukka tiesi, että melkein kaikki ovat jatkamassa eri suuntiin, joten hauskaa pidettiin sata lasissa.

Sunnuntai kului bussissa matkalla Aucklandiin.

Maanantaina alkoi tuskaisen pitkä matka kotiin. Lentoreitti Auckland-Sydney-Singapore-Bangkok-Helsinki kesti taukoineen 27 tuntia, joten olin melkoisen poikki laskeutuessamme Helsinkiin. En saanut nukuttuakaan vanhaan tuttuun tyyliin. Ystäväni Ria oli kentällä vastassa ja aamukahvien jälkeen suuntasin kohti Turkua. 5 kuukauden matka pallon toiselle puolelle oli päättynyt.

On ollut mielenkiintoista koittaa totutella kotirutiineihin. Vanhat kaverit, perhe, kissa, oikeanpuoleinen liikenne, kyykkä. Niin ja se 30 asteen ero lämpötiloissa. Tietyllä tavalla tämä oli hyvä aika palata kotiin. Pääsi kokemaan kunnon talven, mutta edessä on kuitenkin kevät joten kylmimmät ajat pitäisi olla ohi.

Mikä sitten oli parasta?

Fujille kiipeäminen säilyi pitkään reissun kohokohtana. Aikanaan rinnalle nousi sukeltelu suurella valliriutalla ja koko Uuden Seelannin osuus vaelluksineen. Yhtä huippupäivää on vaikea sanoa. Viiteen kuukauteen hyviä päiviä mahtuu niin paljon.

Entä mikä meni pieleen?

Vaikka nautinkin olostani Perthissä, täytyy sanoa että jonkunlainen mökkihöperyys iski 7 viikon jälkeen samassa talossa. Asuimme sen verran kaukana keskustasta, että kaupunkiin piti aina oikein erikseen lähteä. Oli muuten virhe aloittaa Sydneystä. Kuka tahansa joka tätä blogia lukee ja aikoo lähteä vastaavalle reissulle, suosittelen lämpimästi aloittamista länsi-Australiasta. Työnhaku on helppoa ja meininki varsin rento uppiniskaiseen Sydneyyn verrattuna. Sydney on sitäpaitsi niin pullollaan trävellereitä, että oikein iljettää. Eikä se muutenkaan ole kuin iso kaupunki missä on hassu oopperatalo.

Mitä seuraavaksi?

Koulu alkaa kuukauden päästä, joten siihen valmistautuminen vienee aikansa. Sain vanhan työpaikkanikin ainakin osa-aikaisesti takaisin. Koitankin käydä töissä niin paljon kuin mahdollista. Kimppakämppä löytyi parin muun lentäjäoppilaan kanssa Vantaalta, joten asunto-ongelma Helsingissä on sillä kuitattu.

Kiitos kaikille lukijoille. Erityinen kiitos kaikille aktiivisille kommentoijille. Viimeisellä viikolla sivulatauksia oli parhaillaan 160/päivä, joten kyllä tätä joku on tosiaan lukenut. Sijoitus Googlessa hakusanalla "Working Holiday" on tipahtanut jonkun verran, mutta kyllä tänne silti löydetään suoraan hakukoneistakin.

Uusi Seelanti teki sellaisen vaikutuksen, että sinne täytyy päästä vielä joskus. Silloin viimeistään avaan uuden blogin.

“The World is a book, and those who do not travel read only a page.”
- Saint Augustine ~400AD