Aatto oli varsin odotetusti hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna. Jouluaatto ei varsinaisesti ole Australiassa mikään erikoinen päivä. Lahjatkin jaetaan joulupäivän aamuna, jotta pukki saa keskittyä pohjois-Euroopassa pyörimiseen ennen tänne tuloaan. Aloitimme aaton vieton isolla pokeriturnauksella. Panostimme hieman tavallista enemmän. Viritimme pöydän ulos ja vuorasimme itsemme aurinkorasvalla. Peli oli minulle vasta kolmas lajissaan, mutta kuinka ollakaan; vein voiton koti-Suomeen! Tasavahvan alun jälkeen pudotin kaikki, paitsi yhden vastustajan (joku kerkesi pudottamaan Timin, kun olin soittamassaa jouluterveisiä kotipuoleen). Suurin nautinto tuli finaalista Trevoria vastaan. Ehdottomasti ratkaisevimmassa erässä sain 4. kortin jälkeen suoran täyteen ja aloin näyttelemään sitä, etten tiedä mitä tekisin. Trevorilla taisi olla kolmoset - ainakin panostus oli sen mukaista. Hän siis nieli syötin. Viimeisen kortin jälkeen katsoin Trevoria virnuillen silmiin ja työnsin 600 leikkidollaria pöytään. (Aloituspanos 1500 leikkidollaria, joten kyseessä oli melkoinen summa). Trevorin ilme oli paljon puhuva. Hän ei edes vaivautunut näyttämään korttejaan vaan luovutti kovaan ääneen kiroillen. Kyseisen kierroksen jälkeen loppu oli lähinnä korttien lätkimistä. Ja ah sitä autuutta, kun korjasin 50 dollarin (oikeaa rahaa) potin käteen ja kättelin vastustajat. Pokerimestarin titteli oli siirtynyt ainakin hetkeksi minulle!
Vasemmalta oikealle. Trevor (CAN), Zach (CAN), Chris (CAN), John (Manchester) ja minä - pokerihai...
Joulupäivä pyörähti hitaasti käyntiin eilisillan juhlinnan jäljiltä. Pukki oli kuitenkin ehtinyt tännekin asti, joten jaoimme ne vähät lahjat, mitä olimme hankkineet toisillemme. Olin aikaisemmin saanut kotoa paketin, joten vihdoin ja viimein sain juustohöylän! (Samoin se pakollinen suihkusaippua, sukkapaketti ja kirja.) Vedimme muutama päivä sitten hatusta nimen, kenelle hankkisimme joululahjan salaa. Sain joltain kämppäkaverilta autooni ja tietokoneeseeni vähän virityksiä. Marilynin peruutuspeilistä roikkuukin nyt sininen Wunderbaum ja turvavyötä koristaa ylimääräinen olkasuoja. Batman-hiirimattoa en ole vielä asentanut läppärin viereen. Täytyy huomenna muistaa.
Panostimme ihan aitoon ja oikeaan kuuseen
Iltapäivällä saimme seuraa kämppäkavereiden kavereista. Muutama belgialainen jätkä liittyi joukkoon tummaan, kuin myös suomalais-amerikkalainen Minna. Minna on asunut koko ikänsä Seattlessa, mutta hänen äitinsä on suomalainen. Suomikin sujui joten kuten, vaikka aksentti oli erittäin vahva. Oli kuitenkin mukava puhua edes vähän suomea. Edelliset suomalaiset tapasin Sydneyssä.
Olimme kimpassa ostaneet 1000 dollarilla joulupäiväksi ruokaa, joten vuokraisäntämme Steve laittoi melkein koko päivän muiden avustuksella kystä kyllä. Oli kinkkua (paikallinen versio pannulla paistettuna), rapuja, ISOJA rapuja, kengurua jne. Listaa voisi jatkaa pitkään. Silmänruokaa tarjosi lentokentällä riehunut nurmikko/metsäpalo.
Näköala meidän parvekkeelta Perthin keskustan suuntaan metsäpalolla höystettynä
Joulupöytä ja vieraita
ISOJA rapuja
Auringonlasku parvekkeelta
Loppupäivä kului jutustellessa, syöpötellessä ja...Porukkaa riitti ja joulutunnelma pääsi oikeuksiinsa loppuillasta kun belgialainen Hans nappasi kitaran käteen ja aloimme hoilaamaan yhteislauluja. Auringonlasku keräsi myös rivin katsojia. Ilta vaihtui aamuksi ja joulu alkoi olla ohi.
Tapaninpäivän iltana kävimme Minnan kanssa läheisessä kuppilassa tapaamassa erään suomalaispariskunnan. Gronja ja Holley olivat myös sinä iltana siellä töissä, joten pari tuntia vierähti mukavasti. Tamperelais-savonlinnalainen pariskunta Antti ja Maria olivat kiertäneet Ozzilaa suurin piirtein yhtä kauan, kuin minä, joten vinkkejä eri kohteista sai runsain mitoin.
Kaiken kaikkiaan joulu sujui erittäin kivasti. +30 astetta lämpöä tuntui tietysti vähän oudolta, mutta kerrankos sitä koittaa erilaista joulua. Ensi joulun vietämme alustavien suunnitelmien mukaan lapissa. Jos sitä luntakin sitten olisi...
Kommentit