Noniin, melkein pari viikkoa siitä, kun viimeksi kirjoitin. Tosiaan, pakoputkien hoonaaminen loppui, kun kutsu kävi länsi-australialaiselle farmille kolmen viikon komennukselle. Lento sujui varsin mukavasti. Qantas on todellakin syystä maailman arvostetumpia lentoyhtiöitä. Vietin yön Perthissä asuvan tuttavani Tiiramin luona ja seuraavana päivänä suuntasin kohti maatilaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Piippolan vaarilla oli talo, hii-ala hii-ala hei!

 

Jep, täällä on 11000 hehtaaria erilaista peltoa. Tällä hetkellä kerätään heinää (1400hehtaaria). Meitä on täällä isäntäperheen lisäksi kymmenkunta työntekijää. Minun lisäksi neljä saksalaista (yllätys...) sekä pari uusi-seelantilaista. Loput onkin paikallisia.

 

Aamuisin herätään kuudelta ja seitsemältä aloitetaan työt. Ensimmäinen tunti menee yleensä kaluston huoltamiseen. Ranskalaisvalmisteinen lastaajani ei ole tottunut Australian pölyyn, joten sitä pölyä puhalletaan isoilla puhaltimilla hyvä tovi ennen kuin konetta edes käynnistetään ensimmäisen kerran. Samoin öljyt, vesi, hihnat ja muut perusjutut tarkastetaan päivittäin. Lopuksi vielä rasvataan koneen kaikki kuluvat osat.

 

Ymmärsin vähän väärin pomon puhelun. Luulin tosiaan ajelevani jollain kaivinkoneentapaisella. Sen sijaan olen ajanut pääsääntöisesti lastaajaa. Kuten kuvasta näkyy, se on jotain trukin ja traktorin väliltä. Sen verran iso se on, että sitä ajaessa on ”miehekäs olo”. Kaikki töyssyt kuitenkin tuntuu luissa ja ytimissä asti. Hieman olen joutunut olemaan kateellinen joillekin muille, jotka ajelevat uusia ja isoja traktoreita. Niiden ohjaamo muistuttaa enemmän lentokoneen ohjaamoa, kuin sedän vanhaa Zetoria. Erilaisia nappuloita on satoja ja penkki on niin hyvin joustettu, että saa pudota kalliolta ennen kuin tuntee mitään. Ehkä vielä jonain päivänä...

 

Minun silmäteräni.

 

7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä kuului vastaus, kun kysyin puhelimessa kuinka paljon viikossa olisi töitä. Se 12 on ollut lähinnä minimi. Pisin päivä tähän mennessä on ollut 14,5 tuntia ja erittäin usein mennään 13 tunnin paremmalle puolelle. Pari-kolme viikkoa sitä kestää kyllä. Sen jälkeen voi hyvällä omallatunnolla ottaa viikon loman Perthissä ja alkaa katselemaan jotain muuta.

 

Siellä se hoiteli lampaitansa, hii-ala hii-ala hei!

 

Tuhansien peltohehtaarien lisäksi täällä on 30000 lammasta. En ole tosin toistaiseksi tehnyt lähempää tuttavuutta niiden kanssa. Sen verran kerättävää ja lastattavaa on vielä riittänyt. Olen viihtynyt verrattain hyvin. En tosin aio tehdä lastaamisesta mitään pidempää uraa. Lähden täältä ihan mielelläni viikon päästä uusiin maisemiin.

 

Ja minähän sen lastasin...

 

Muiden työntekijöiden kanssa tulen myös hyvin toimeen. Itse Piippolan vaari (Jeremy) antoi itsestään melko ärsyttävän kuvan aluksi. Kielsi minua kuuntelemasta iPodia työaikana! Joopajoo...pitää kuulemma keskittyä olemaan produktiivinen eikä kuunnella hippipoppia... No, olen toistaiseksi onnistunut aina piilottamaan Japanista ostamani lelun ennen kuin Jeremy on sitä nähnyt. Muutenkin kaluston hoitamisessa jopa armeijan kalustoupseereilla olisi opittavaa Jeremyltä. Minut on nyt ainakin viisi eri kertaa opetettu puhdistamaan konehuone oikein – joka kerta samalla tavalla. Ajan myötä siihen on tottunut. Ja täytyy tietysti ymmärtää, että hänellä on miljoonia dollareita kiinni kalustossa.

 

14 pellosta on enää 4 jäljellä, joten lähtö häämöttää tämän viikon lopulla. Toivotaan vaan, ettei sataisi enempää. Sade nimittäin tuottaa aika lailla ongelmia. Heinäpaaleja ei saa päästää kastumaan. Viikko sitten lauantaina kohdalle sattui kunnon ukkosmyrsky. Oli aikamoinen meininki, kun illan pimetessä kaikki neljä lastaajaa pyöri samalla pellolla kauheata vauhtia nostamassa heinäpaaleja pystyyn. Salamat leiskui, sade piiskasi ikkunaa, dieselkone jyrisi, iPodissa soi Robert Miles – Children (Kyllä, se X-files teema) ja kolmen muun lastaajan valot pyöri lähimaastossa. Itse ukkosalue ei edes sattunut täysin kohdalle. Välillä salamat iski aivan joka puolella, mutta omalla kohdalla ei edes satanut.

 

Ja ne kärpäset...

 

Niin – ehdottomasti suurin ärsyke täällä on kärpäset. Niitä on nimittäin ziljoonia. Kyllä Suomessakin kärpäsiä on, mutta täällä niitä on 40 kertaa enemmän ja ne on paljon aggressiivisempia. Kaiken lisäksi suomalaiset kärpäset tyytyvät käppäilemään käsivartta pitkin. Nämä paikalliset pirulaiset taas hyökkäävät ensimmäiseksi silmiin ja korviin.

 

Muu eläinkunta onkin oudompaa. Meillä on pari liskoa täällä lemmikkinä. Täysin harmittomia, ehkä jopa söpöjä pikku otuksia. Käärmeet oavt eri asia. Totesin jonain päivänä työkaverilleni Brianille, että ”joo, Suomessa on yksi  myrkyllinen käärmelaji, joka ei edes oikeastaan ole tappava” (Kyykäärme oli sujuvasti käännettynä ”kyy-snake”) Brian totesi, että täällä on ehkä yksi käärmelaji, jonka myrkky ei ole tappava. Täytyykin pitää varansa. Eihän ne ihmisen kimppuun käy, jos niitä ei ärsytä. Nopeat liikkeet kuitenkin provosoi käärmettä iskemään kiinni. Vaarallisimpia King Browneja ei näillä main ole (pureman jälkeen 3 minuuttia aikaa antaa vastamyrkky), mutta perus Brown Snakeja täällä näkyy harva se päivä (20min aikaa antaa vastamyrkky). Ajoin itseasiassa tänään yhden yli.

 

Ach, vielä tarinaa yhdestä lammaskoirasta. Tai en minä tiedä minkä merkkinen se on, mutta lampaiden hätistelemiseen näitä käytetään. Tosiaan tämä Bundy (musta koira kuvassa) on varmaan maailman kovin koira. Viime jouluna sitä puri käärme ja silloinen pikkupomo hautasi sen kuolleena mullan alle. Yllätys oli melkoinen, kun Bundy jolkotteli tyytyväisenä muutaman tunnin päästä takaisin farmille. Se ei ollutkaan ollut käärme vaan joku pienempi ötiäinen. Bundy olikin ollut myrkystä vain halvaantuneena ja herättyään kaivanut itsensä haudastaan ulos...En uskoisi, ellei kaikki kertoisi samaa tarinaa. Niin – ja sen jälkeen tämä urhea hauveli on jäänyt auton alle ja menettänyt toisen silmänsä. Jos olisin lammas, tottelisin myös kun tämä käskee...

 

Minä ja Bundy

 

Mutta joo, kännykkä ei tosiaan kuulu täällä. Lähden n. viikon kuluttua takaisin Perthiin. Silloin minua saa taas paremmin kiinni. Siihen asti päivät kuluu lastaajan puikoissa.